Alaselän rasitusmurtuma, rasitusosteopatia, on viimeisen reilun vuosikymmenen aikana runsaasti lisääntynyt nuorten urheilijoiden keskuudessa. Tyypillisesti taustalla on lisääntyneet harjoittelumäärät, lisääntynyt harjoittelun kovuus tai molemmat. Harvoin alaselän rasitusmurtuma iskee alle neljä (4) kertaa viikossa harjoitteleville. Kyseessä on tyypillisesti tavoitteellisten nuorten urheilijoiden vaiva. Jalkapallo, jääkiekko, alppihiihto, voimistelu – nämä ovat esimerkkejä tyyppilajeista, joissa vaivaa esiintyy.
Oireet – Alaselän rasitusmurtuma
Tavallisesti alaselän rasitusmurtuman oireilu alkaa paikallisena rasituksen aikaisena selkäkipuna, johon lepo hyvin auttaa. Tyypillisesti alkuvaiheen oireiluun liittyy myös takareisien lisääntynyt kiristyksen tunne. Oireiden edetessä ilmaantuu myös leposärkyä, yhä pahenevaa rasituksen aikaista oireilua sekä yleistä jäykkyyttä liikkuessa. Näitä oireita kirjoitettaessa on jo useimmin selvää, että vanhemmat vievät lapsensa lääkäriin ja osaava lääkäri tunnistaa riskin ja lähettää magneettikuvaan (MRI), jossa alaselän rasitusmurtuman diagnoosi varmistuu.
Tuleeko liikuntaa välttää?
Diagnoosin jälkeen usein saadaan ohjeeksi välttää kaikkea liikuntaa 2–4 kuukauden ajan. Jos tämän jälkeen selkä ei vihoittele, annetaan lupa palata lajin pariin. Tästä seuraa usein tilanne, jossa 2-4 kuukautta urheilusta tauolla ollut nuorukainen hyppää saman ajan kovaa treenanneiden tovereidensa keskelle ja koittaa hammasta purren pysyä vauhdissa ja näyttää pystyvyytensä.
Nimittäin jos ei pysty, hänet tiputetaan eliittiryhmästä, edustusjoukkueesta, maajoukkueesta, you name it. On valtava harha kuvitella, että 2-4 kuukauden sairausloman jälkeen urheilija pystyisi täysipainoiseen harjoitteluun. Eihän fysiologia niin toimi. Täyteen harjoitteluun kylmiltään hyppääminen johtaa melkein varmasti, jos ei uusivaan alaselän rasitusmurtumaan, niin johonkin rasitusvammaan kuitenkin.
Tällaiseen tilanteeseen on monta syytä. Yleisin syy tähän on mielestäni tiedon kulkemattomuus. Lääkäri saattaa määrätä lepoa lajista alaselän rasitusmurtuman oireiden vuoksi. Levon lisäksi määrätään fysioterapiaa. Fysioterapeutti saattaa antaa ihan hyviä ohjeita ja neuvon palata tarvittaessa asiaan. Valmentaja saattaa kuvitella urheilijan olevan hyvissä käsissä lääkärin ja fysioterapeutin huomassa. Vanhemmat saattavat kuvitella, että lapsi on hyvissä käsissä. Mutta kukaan ei kommunikoi keskenään.
Tästä voi siis seurata se, että urheilija käy kerran lääkärissä, kerran fysioterapeutilla, tekee vähän kotijumppaa – jos muistaa. Sen jälkeen palaa harjoituksiin, jossa valmentaja luulee urheilijan olevassa täydessä kunnossa. Sitten aletaan harjoitella kahta kovemmin menetetyn ajan korvaamiseksi. Tällainen toimintatapa johtaa toistuvasti uusintavammoihin tai uusiin rasitusperäisiin vammoihin.
Oikeaoppinen hoito – Alaselän rasitusmurtuma
Mitä jos toipilasajan käyttäisikin hyväksi?
Alaselän rasitusmurtuma EI estä harjoittelua. Se estää usein lajinomaisen harjoittelun muutamaksi kuukaudeksi. Tuona aikana on kuitenkin mahdollista ylläpitää ja parantaa monia fyysisiä lajille tarpeellisia ominaisuuksia. Alaselän rasitusmurtuman toipilasajan voi käyttää hyväkseen muun muassa niin, että harjoitusareenoille palatessa on monessa ominaisuudessa mennyt jopa ohi niiden, jotka ovat harjoitelleet lajia saman ajan. Paluun voi tehdä kestävämpänä, vahvempana sekä henkisesti valmiimpana.
Vastaanotollani on viimeisen reilun vuosikymmenen aikana käynyt useita nuoria urheilijoita alaselän rasitusmurtuman kanssa. Heitä hoitaessani olen luonut hoitostandardin, jossa minä kannan vastuun urheilijan paluusta lajiin. Hoitoprosessi sisältää käynnit aluksi viikon, myöhemmin kahden välein terapiassa, jossa pääpaino on oman harjoittelun ohjauksessa. Asteittain harjoittelua lisätään niin, että keskimäärin 3-4 kuukauden kuluttua hoidon alusta urheilija on valmis palaamaan lajin pariin. Lupa heltiää, kun läpäisee viimeisellä käynnillä lajiinpaluukokeen.
Lajiin urheilija palaa tällä menetelmällä vahvempana, nopeampana ja kestävämpänä kuin oli sairauslomansa alussa.
– Teemu Silius, naprapaatti ja valmentaja
